Jellyfish.

Kohta on taas yks viikko menny. Wohoo! Eka kouluviikko ohi! Nice. Ei se oo niin hankalaa kun kuvittelin. Joudun kyllä keskittymään luennoitsijan puheeseen kaks kertaa kovemmin kuin ennen, mutta ei mulla oo ku neljä kurssia joten ei paha. Pelkäsin eka ihan  kauheesti kemiaa, mutta siinä käydäänkin ihan samoja asioita kun me käytiin lukiossa. Orgaanista kemiaa etc. Statistiikan kurssi onkin sit ihan toinen juttu. Huhhuh, mutta kyllä sekin loppujenlopuks hoituu. Niinkuin muutkin kurssit. Oikeestaan ihanaa olla taas opiskelemassa. Tuntuu että elämässä on jonkin sortin rytmi.
  Täällä on kaikki niin uutta ja jännää. Lenkkipolulla juostessa näkee papukaijoja ja biitsillä kävellessä voi kerätä oikeita simpukoita. Ahh tätä elämää. Joskus kun kävelen tuolla ihmispaljoudessa niin tuntuu, että tulee tuttuja kasvoja vastaan. Kerran tuntu ihan et Pietiläisen Antti ois juossu vastaan. Sitä vähän hätkähtää tuollasissa tilanteissa.
  Tiistai iltana tulikin sitten käytyä Johannan ja Philin luona syömässä. Phil oli tehny sellasta tosi hyvää keittoo ja lammashampurilaisia. NAM! En kyllä oo syöny täällä vielä niin hyvin kun sinä päivänä. Ens tiistaina onkin sitten Philin läksiäiset. Siellä ois luvassa karaokee, mutta minähän en laula! :D Perjantaina kävin kavereitten kanssa tsekkaamassa back to school partyt Uni bar:issa. Aika moiset kekkerit. Ei kyllä samanlaisia ollu Rautalammin lukiossa!
  Viikonlopun olen nyt viettänyt Mermaid Beachillä. Vähän rantaloman tuntua. Tänään kävelin biitsiä pitkin Surferssiin Artun ja Per:in luokse syömään. Arttu teki lasagnea. Oli hyvää! Sieltä suunnistettiin sitten takasin biitsille. Kaks suomalaista ja kaks norjalaista muodostaa kyllä aikamoisen tiimin! Huomenna suunnitelmissa oli Sea World. Taitaakin olla niin, että eksyn sinne itsestään. Noh saanpahan mennä oman mieleni mukaan! Huomisesta tulee mahtava! Pääsen näkemään haita ja delffiinejä ja pingviinejä! Aijaijai. En malta oottaa!

Aquarium.

Vähän meinaa tää kirjottaminen jäädä! :D Mutta nyt olen taas linjoilla. Ollu tää elämä yhtä menemistä ja tulemista. Pidän siitä! Koko viimeviikko tuntu menevän workshopeissa ja kouluun tutustumisessa. eipähän siinä olen jo aika hyvä tuolla kampuksella kulkemaan. Iisi juttu. Kyllä tuo koulu kuitenkin tosi iso on. Tänään just ekan luennolla tuli huomattua et kurssilla on varmaan enemmän väkee ku Rautalammin lukiossa. Yks plussa on se et varmaan noin puolet kaikista on miekkosia! Taas sai lisää jännittää kun oli eka virallinen koulupäivä. HUI! Tunnit on vaan aika tyhmästi. Tänäänkin oli aamulla vaan yks tunti ja iltapäivällä sitten neljän aikaan seuraavat. Ainakin tulee herättyä ajoissa ja kerkee päivän aikaan hoitamaan asioita. Tunnin jälkeen kävinkin sitten jo ensimmäiseen tehtävään muutaman kirjan. Ihanaa kun saa päättä oman aiheen. Meikä valitsi sitten koralliriutat. Oliko ihme? Kävin myös ostamassa yhen kirjan. Voi luoja nuita hintoja! Eipä se kirja kuitenkaan ihan mikään pieni ole.
   Torstaina tuli eksyttyä vähän bileisiin. Menin Tonyn ja Paulin kanssa university villageen. Siellä oli kyllä ihan kunnon billet! Varmaan ihan hyvä etten menny sinne asumaan. Aika karun näköset tilat. Muutama uus kaveri sieltä tuli kuitenkin haalittua. Villagesta sitten vielä eksyttiin Parkwood Tavern baariin. Aika hieno mesta. Yhtä asiaa en vaan ymmärtäny. Siellä oli ulkona jonkin sortin lämmittimet. Ne vaan hohkas kuumaa ilmaa ja piti terassinkin lämpimänä vaikka sinne ois halunnu mennä viilentymään!
   Perjantaina menin sit koulun jälkeen Surferssiin. Kävin syömässä Artun ja Sirin kanssa mäkkärissä. Sen jälkeen Artun kanssa suunnistettiin Q1:seen. Q1 on Australian korkein asuinrakennus. Hiiiishillä hurahettii kerrokseen 77. Aivan mahtava näköala! Ei luoja. Sen jälkeen käytiin viel hiimailemassa biitsillä. Hauskaa oli.
Lauantaina tulikin sitten käytyä tsekkailemassa mahdolliset lenkkeilypaikat. Lähistöltä löytyikin mukava pieni metsäpolku. Ei se pitkä oo,  mutta kylläs se aina tiellä lenkkeilyn voittaa. Tästä voiskin kohta käydä vähän lenkkeilemässä. Alkaa maha kasvamaan tällä menolla! Ciao. Ensi kertaan.

Surfers Paradise & Q1

Kaikki kuvat © Arttu Elomaa 2011

Seashells.

Nyt on tullu jo yli viikko täällä hiimailtua. Aika mahtava paikka pakko sanoo. Perjantaina osallistuin siihen I Connect tapahtumaan. Se oli semmonen kansainvälisten opiskelijoiden tutustumis päivä. Aivan mahtava tapahtuma. Ensin olin vähän hukassa ja englanti ruosteista mut kyllä se siitä sitten! Löysin sieltä monta uutta tuttavuutta ja muutaman suomalaisenkin. Tapasin myös sen saksalaisen ja hei meitsi muistaa sen nimenkii! Se oli Benny. Joo niin se tais olla :D  Kaikkien niitten speed dating:ien ja visailujen jälkeen sinne tuli sellanen karvanen mies. Se toi mukanaan kaiken sortin matelijoita. Eka se esitteli sammakkoo ja sit muutaman liskon. Sitten sillä oli mukana myös sellanen lutunen kilpikonna! Kahesta viimesestä laatikosta se kaivo vielä krokotiilin poikasen ja ison käärmeen! Tulipa siinä sitten samalla saatua kutsu tupareihin.
   Ne oli Jennin ja Artun tuparit. Molemmat suomalaisia, mutta kyllä sinne sitten ilmesty uudet norjalaiset ystäväni Siri ja Per ja sitten irlantilainen Emma sekä muutama saksalainen. Ainiin ja Antti! Kaikki oikein mukavia. Loppu illasta sitten suunnistettiin Gold Coastin yöhön. Vihdoin ja viimein pääsin ulos illalla!!! Mentiin Beer Gardeniin. Mukava paikka, mutta breezerit oli kalliita. :/ Kaiken kaikkiaan mahtava ilta! Kaikkia yksityiskohtia ei passaa paljastaa.
   Sunnuntaina olikin sitten vuorossa Harry Potter ja kuoleman varjelukset osa 2. Meitsi oli varmaan pienin meidän jengistä ja mulla oli suurin popcorni astia ja juoma! :D Aivan mahtava leffa! Huhhuh. Sen jälkeen oli vähän outo olo. Enää ei tuu uutta Potteria. Noh kun sitten kotiin pääsin menin koneelle ja huomasin sähköpostissa viestin. Joo hei et sä nyt saakkaan sitä huonetta minkä halusit kun se meni jo toiselle. Et ollut tarpeeksi kiinnostunut. IIK APUA! VOI LUOJA! Kauhee paniikki iski. Osasin kuitenkin toimia ilmeisesti aika hyvin ja löysin netistä muutaman huoneen mitä halusin mennä katsomaan paikan päälle.
  Maanantai aamuna paniikki oli edelleen päällä ja koko päivä oli täynnä ohjelmaa. Aamulla oli school of environment-orientaatio tapahtuma. Ei meitä osallistujia ollu ku joku 27. Puolet oli ilmeisesti jättäny tulematta tai jotain. Tuli taas tutustuttua uusiin ihmisiin. Ajaijai miten komee Aussi miekkonen oli sielläkin! Seuraavaks olikin sitten tunti aikaa soitella ihmisille ja kysyä voisko vapaita huoneita tulla kahtomaan. Sain kaks sovittua heti tälle päivälle. Ensimmäinen oli aivan surkee ja sairas! Hyi! Heti pihasta huomasin et joo tähän en tule vaikka ois kuinka halpa. Toinen paikka olikin sitten täysin eri maata. Aivan ihana huone ja vielä oma suihku ja vessa! Hintakaan ei ole paha. Sen mä nyt sit otan. Huomenna pitää heti aamusta mennä maksamaan se niin saan sen varmasti! Jeij! vihdoinkin oma huone jossa olenkin sitten pitemmän aikaa!

Elämä hymyilee mulle. Suorastaan naureskelee...

Is It Too Deep?

Muutama vaapaapäivä tullu vietettyä. Eilen meinas olla tosi tylsää ku ei ollu koulua eikä mitään. Hengasin vaan asunnolla. Hain aamusella suklaata läheisestä kaupasta. Siellä oli tosi mukava mies vastassa. Ekan kerran kun Johannan kanssa siellä kävin se luuli et me oltiin siskoksia. :) Lähtiessä se vaan sano ettei passaa kaikkee suklaata syödä kerralla! Herttanen mies!
    Tänään oli sit taas vähän jännittävämpi päivä. Koulua ei ollu ku yks tunti mut menin ajoissa sinne ku halusin tutustua kirjastoon. Ei se kirjasto aivan massiivinen oo ja se näyttää tosi pieneltä kun katto on niin matalalla, mutta sieltä löytyy paljon kirjoja. Kiertelin siinä sitten aikani ja yritin löytää muutamaa koulukirjaa. Ihan tuloksetonta hakuammuntaa! Loppujenlopuks löysin paikan missä oli kemian kirjoja. Omaa kirjaani en silti löytänyt. Nooh jatkoin kierämistä ja älysin tietokoneita. Nopeestihan ne kirjat sitten löyty kun oikeet koodit olin niihin käyny ehtimässä nettisivuilta. Ne kirjat on aivan sairaan paksuja! Eihän nuita kukaan jaksa lukee! Mut pitää tietysti huomioida että ne on mulla koko ekan lukukauden. Kävin sit koululla olevassa kirjakaupassa kahtomassa hintoja. VOI LUOJA! o.O Yli satasen kipale ja kolme pitäs hankkia... Elämä kallis Dna halpa. Vai miten se meni.
    Luento jolle menin oli vaapaehtoinen.  Menin istumaan lähelle eturiviä koska luennon pitäjä pyysi kaikkia sinne. Istuin taas yksin. Niinku viimeks. Linjamatkalla olin jo miettiny et saankohan mä ollenkaan kavereita täältä vai en. Pieni epätoivo alko jo kalvamaan. Sitten mun viereen istahtaa ihan ilman varotusta miekkonen. Se vaan sanoo hei ja meitsi vastas sille. Pien hiljanen hetki ja sit alkaa kunnon keskustelut ja esittelyt ja kotimaat ja kaikki. En TAASKAAN muista sen tyypin nimee. Mulla on joku nimienmuistamisongelma. Onkohan siihen lääkettä? Noh se tyyppi on ainakin Saksasta, sen mä muistan ja se myös matkustaa yksin.
   Huomenna on kanssa koulua. Sellanen "I Connect" tapahtuma. Me nähdään siellä sen tyypin kanssa. Jeij meitsillä on uus tuttavuus! Toivottavasti näkisin myös niitä Ranskalaisia. Siellä tapahtumassa on kaiketi mahollisuus ottaa kuva jonkun käärmeen kanssa tai jotain. Interesting. Kyl mä vielä pääsen tähän elämään käsiks täällä. Jep jep. Pitää vaan antaa vähän aikaa ja olla kärsivällinen.
  On se niin outoo tuon kameran välityksellä kavereita kahtoo. Eilen höpöttelin Oonan Riinan ja Emmin kanssa. Ne oli just heränny ja minä olin jo valmistautumassa nukkumaan. Välillä se vaan iskee tuo maailman outous. Monessakin kohassa. Yli kolmen vuoden ajan mä tänne halusin ja nyt mä oon täällä. Tämänpäivänen luoennoitsija sano jotenkin hyvin meille ulkomailta tuleville opiskelijoille. En muista tasan tarkaan mitä, mutta se mitä se sano sai mut taas uskomaan siihen et oon tullu oikeeseen paikkaan ja että tää tosiaan on se mitä mä haluan mun elämältä. Meribiologia. Sukeltaminen. Tutkiminen. Tuntematon. Joillekkin unelman perässä meneminen tarkottaa vaan hyppäämistä tuntemattomaan. Onneks minulta löyty se rohkeus lähtee. Mitähän seikkailuja huominen tuo tullessaan? Tänä iltana taidan kuitenkin kahtoo yhen jakson muumeja... tai kaks... Koskaan ei ihminen ole liian vanha katsomaan muumeja... Se vois olla vaikka mun motto...

It's Never Too Deep For Me.

High Tide, Low Tide.

Aamulla herätessä varpaita palelti. Villasukat oli jo jalassa joten asialle ei ollu paljoo tehtävissä. Ihan outoo että jossain Ausseissa joutuu villasukkia käyttämään! Päivää kohden lämpötila kuitenkin nous ja kotimatkalla Pacific fair:ista oli jo ihan kuuma. Eihän siinä sitten. Ruokaa laittelin päivällä. Tein jotain ihmeen pinaatilla täytettyjä makaroonijuttuja. Oli aika hyvää. Kastikkeen kanssa ois kyllä ollu parempaa.
  Välillä tuntuu, että täällä tehdään kaikki väärinpäin. Autot menee eripuolilla tietä. Valot syttyy kun katkasiaa kääntää väärään suuntaan. Alkukantaset suihkuhanat kääntyy väärään suuntaan. Etc. Nooh se tuo vaan lisää jännitystä elämään. Yrittää nyt laittaa kuumaa vettä vähän pienemmälleen niin laittaakin suuremmalleen. Lähtee valosesta huoneesta ja luulee sammuttaneensa valot niin oikeesti sytyttää ne. Huhhuh. Ehkä maapallon toisellapuolella oikeesti ollaankin pää alaspäin ja kaikki väärinpäin?!
   Ahh biitsi. Täällä ei oo kyl mitään parempaa ku biitsi. Allot on aivan käsittämättömän suuria. Sitä voi nostaa lahkeensa kuinka korkeelle tahansa, mutta aina ne kastuu. Allot vaan aina osaa yllättää. Tästä asunnolta biitsille on vaan noin 100 metriä ja kun suoraan menee niin tulee lifeguard kopin nro 26 kohdalle. En tiiä miks, mutta aina mä lähen kävelemään vasemmalle. Voisin tehä joskus poikkeuksen. Koppien välimatka saattaa näyttää lyhyeltä, mut se on kyllä aika pitkä. Tänään meni kävellessä 1 tunti ja vartti yhteen suuntaan ja pääsin kopin nro 34 kohdalle. Kyseinen koppi on ihan lähellä Q1:stä, Australian korkeinta rakennusta (323 metriä).
  Takasin tullessa tuli sitten koettua nousuvesi. Perhana kun ei meinannu hiekalla pystyä kävelemään ku aalto aina pyyhkäs jalkojen yli. Mennessä rannan leveys oli ainakin noin 10 metriä tullessa enää jotain 2 (huomioikaa etten oo hyvä metrien kanssa) :D. Täällä myös ilta tulee paljon nopeemmin kun Suomessa. Aurinko oli kokonaan piilossa ja kuu paisto kun käännyin takasin. Kohta on täyskuu. Lieneeköhän 15. päivä. Tähtitaivas on täällä niin kumman näkönen. Ei näy otavaa eikä muita tuttuja kuvioita. Se on vaan hyvä. Senhän takia tänne tulinkin. Etsimään jotain uutta ja jännää. Ei enää huvittanu katella samoja kuvioita joka ilta! Uuttahan täällä on ollutkin kaikki. Paitsi että aamumehun saa juoda muumimukista <3
  Huomenna on vielä vapaapäivä. Vois mennä kokeilemaan aaltoja ekaa kertaa. Kuvia saatte sitten vähän myöhemmin. Johto taisi nimittäin jäädä kotiin :)

Pacific Fair vasemmalla. Kanaaleissa ei muuten saa uida... Niissä on kuulemma härkähaita...

 Pacific Fair:in sisällä pieni allas jossa oli ainakin kolme tollasta isoo palloo. Pikkulapset sai mennä niitten sisälle ja sit vaan heilua vedenpäällä. Mäkin haluun!!!

The Rip.

"On vaan helpointa mennä sen mukana jos on heikko uimari!" Niin se komee rantavahti meitä uusia kansainvälisiä opiskelijoita opasti ensimmäisenä päivänä.

Aamulla olin ihan paniikissa. Iik eka koulupäivä! Mä oon aina ollu vähän jännittynyt ekana koulupäivänä. Rautalammilla koettu jännitys oli kuitenkin pientä verrattuna tähän. Nooh ensimmäiset ongelmat ilmeni jo bussissa. Luulin et kuski oli mukava ja päästi mut ilmasiks ku oli eka päivä orientaatioviikolla. No ei! Meitsillä oli vaan liian suuri seteli ettei se pysty rikkomaan sitä! Oikeesti miks busseissa ei oo jo aamulla vaihtorahaa! Tää on ihan hullua.
   Koululle päästyä sitten kulin kartta käessä ku mikäkin alottelija, mutta sehän mä oonkin. Harhailin siellä sun täällä kunnes vihdoin ja viimein löysin G33 rakennuksen, Student centterin. Nooh suoraan tiskille vaan. Ensimmäisenä kävikin ilmi et mun ois pitäny saaha koululta sähköposti missä ois ollu mun tunnukset nettiin. No tunnukset kun sain ni ryntäsin sit heti pyytämään apua et hei miten mä näille kursseille oikein ilmottaudun! Apuun tuli sitten joku just opintoja lopettava opiskelija (siellä sellasia punapaitasia auttajia oli joka puolella). Valitettavasti tyypin nimeä en muista, mutta kotosin se oli jostain irakista tai saudi-arabiasta. Oon huomannu et mun muisti ei oikein meinaa toimia nimien kohdalla. Kursseille ilmottautuminen jäikin sitten kesken kun piti kiiruhtaa ekalle sessionille.
  Alkuhöpötykset siellä tuli niinkun aina kaikissa kouluissa ja sitten tuli tutustumisleikki. Hymm... Oottakaas kun muistelen... Esittäydyin yhelle norjalaiselle pojalle ja sitten yhelle korealaiselle tytölle sitten vielä kahelle ranskalaiselle (oikein mukavia tyyppejä). Nimiä en taaskaan muista paitsi että se toinen ranskalainen tais olla Flora. Meitä uusia ulkomaalaisia opiskelijoita oli kuulema 600.
  Kävi siellä sitten poliisi ja palokuntakin jotain höpöttämässä. Palokunnan mukana oli joku aika komee miekkonen :D Viimesenä oli sitten hengenpelastaja höpöttämässä. Se laitto kiertämään kolme purkkia. Yhessä oli kuutiomeduusa (aika pieni) toisen purkin sisällön nimeä en muista ja kolmannessa oli irukandji meduusa. Se on kaikista vaarallisin meduusa Australiassa. Se oli tooooosi pieni, mutta suurempi kuin kuvittelin. Taas tuli sellanen fiilis et joo kyl mä oikealle alalle lähdin!
  Kun se ohjelma sitten loppu kiirehdin takasin G33:seen ja jätin ilmasen BBQ:n välistä vaikka nälkä kurni! Kaikki on nyt suunnilleen kunnossa kurssien kanssa, mutta yhessä kohtaa menee tunnit päällekkäin. Se hoituu kuitenkin ajallaan. Nyt vaan kirjoja hankkimaan. Loppupäivä menikin sitten yhessä sessionissa ja student ID kortin hankkimisessa. Kaikki alkaa olemaan kunnossa kuhan se vakituinen asuinpaikka nyt vaan vapautuis. Kun sitten vihdoin ja viimein pääsin takas asunnolle olin ihan poikki ja olen edelleen. Huomenna on onneks vapaa päivä! Kuvia latailen sitten kun jaksan ja kerkeän!


Life is all about making dreams come true.

G'day Mate!

Jep. Täällä sitä ollaan. Toisella puolella maapalloo. En mä sitä oikein vieläkään ymmärrä. Eihän tuo matka ihan ongelmitta sujunut mutta loppujen lopuks perille pääsin aivan ehjänä ja kaikkien kimpsujen ja kampsujen kanssa. Eniten häslinkiä oli Helsingin päässä lentokentällä jossa jouduin jo yhdestä kenkäparista luopumaan samoin kuin räpylöistä :’( Muuten matka meni aivan hyvin ja 12 tunnin lento meni oikein mukavasti oman pienen telkkariruudun kanssa. Tuli kaks leffaa katottua Sucker Punch ja Red Riding Hood (again). On outoo huomata mitenkä matkustaessa maistuu melkein kaikki ruoka, mutta määränpäässä vain se mihin on tottunut. Pakko myöntää että lentokoneessa yksin istuessa monesti tuli mieleen et “mitä helvettiä mä oon oikein menny tekemään!”. Sen koomin tuo ajatus ei ole tullut mieleen kuin muutaman kerra.
     Ausseissa sitten tullissa tuli taas pieniä sydämen pysähdyksiä kun huumekoira pysähty meitsin laukulle (Tais löytää vaan jotain keksin murusia… Ei ois ihme). Lentokentällä olikin sitten vastassa oikein mukava vanhemman puoleinen mies, Agnus tai George tai jotain. Se sitten heitti mut määränpäähän 10 Montana Road, Mermaid Beach:iin. Mun ois pitäny oma 30 kilonen matkalaukku raahata kakkos kerrokseen mut naapurista löyty seuraava mukava vanhahko mies joka tarjoutu kantamaan sen. Ovea tulikin sitten avaamaan Philip.  Phil opasti mulle kaiken mahollisen ja elämä pääs hyvin käyntiin. Seuraava ongelma olikin sitten yhteys Suomeen. Puhelin ei toiminu Suomesta eteenpäin ja nettiyhteyttä en saanu täällä muodostettua. Nyt kaikki on kuitenkin kondiksessa.
Griffith:issäkin tuli käytyä. Se se vasta sekalainen paikka on! Huhhuh. Yliopistoelämää. Huaah. Nooh uskon että sekin alkaa sujumaan muutaman viikon jälkeen. Muutamaan otteeseen on tullu myös käytyä Gold Coastin yhdessä suurimmista ostoskeskuksista Pacific Fairissa. Aijaijai niitä kenkäputiikkeja ja vaateliikkeitä! Bussilla kulkeminenkin luonnistuu jo pääpysäkeille aivan loistavasti.
      Tänään sitten olin aamulla Johannan ja Philipin kanssa valaita kyttäilemässä. Matkalla merelle näin jo suuren kilpikonnan ja pelikaaneja. Kahta valasta sitten seurattiin joku muutama tunti. Ne oli nuoria ryhävalaita. Kaks kertaa toinen niistä hyppäs ilmaan. Ekalla kerralla vain puoliks. Se oli aivan upea näky! Toisella kerralla en nähny muuta kun loppuloiskauksen. :/ Mutta oli kokemisen arvoinen keikka. Phil selitti sitten takasintulomatkalla mulle jotain sen tutkimuksesta täällä. Phil tutkii jotain ravinteiden kulkua kanaaleista merelle tai jotain. Sieltä sitten kiiruhdin katsomaan yhtä huonetta 14 Cook Close:ssa. Se on sellanen iso talo joka on opiskelijoille vuokrattavana. Siinä on 6 makuuhuonetta ja iso keittiö- , olohuone- ja pyykinpesutilat. Pihalla oli myös uima-allas. Kyseinen talo on lähellä yliopistoa joka on plussa minun kohdallani. Nyt oon jo täyttäny sopmuksen puoliks. Ainut huono puoli on vaan se että huone vapautuu vasta 22.7. Siihen asti asumistilanne on sitten hieman auki, mutta kyllä kaikki järjestyy.
Eräs viisas ihminen sano kerran mulle, että We Are Made To Survive! Kyseinen lause on täyttä totta. Uskokaa tai älkää.

Ryhävalaita kyttäilemässä!

Gold Coast <3

The beach

Singaporen lentokentällä oli vähän tylsää...