Sailfish.

Taas on menny aikaa vaikka kuinka paljon. Viis viikkoo meni suomessa yhessä hujauksessa joten ajattelin et nyt ois aika jatkaa tätäkin blogia! Kyllä jäi mukavia muistoja taas sieltä. Laten kanssa tuli pulkkamäkee kokeiltua ja tyttöjen kanssa tuli tanssittua enemmän ku laki sallii! Sallan kanssa jouluaattona uitua kanootissa! Ahh tätä elämää. Nyt olen kuitenkin jo takasin täällä Ausseissa ja kyllä oli aikakin. Tuntuu että kaikki jutut on unohtunu. En muista enää mitkä bussit tulee PF:stä meille ja muitakin juttuja on unohtunu.
   Selvästi on vähän jet lag iskeny. Eilen iski ihan kauhee väsymys joskus kuuden aikaan ja en meinannu enää päästä sängystä ollenkaan ylös. Uma sai mut kuitenkin raahattua iltakävelylle biitsille. Sitten taas tuli tässä aamulla herättyä seittämän aikaan niinku eilenkii. On se niin outoo. Tänään pitäs uutta vuotta juhlia vaikkei oo yhtään sellasta fiilistä. Taidan ainakii nähä paremmat raketit kuin siellä ois. Paitsi tietysti isän raketteja ei voita mikään!
   Tänään jos pääsis Uman kanssa käymään Burleigh headsissä niin ois aika mahtavaa! Eilen koko homma meni plörinäks ku ei meinattu päästä ylös sängystä ja sit alko satamaan kauheesti vettä. Pitäs kai niitä töitäkin rueta hankkimaan kohta puoliin. Huhhuh. Ei se työn tekeminen oo niin hankalaa vaan se hakeminen! Koulun alkuunkin on viel kaks kuukautta. Jotenkin tää elämä tuntuu nyt vaan niin ihmeelliseltä!

Red Tide.

Mihin tää aika oikein menee? 18 viikkoo tullu jo asuttua Australiassa. Aivan mahdotonta. Mihin tää koko vuos on oikein menny? Eihän siinä. Alle kaks viikko ja sitten meikä jo kävelee Suomen kamaralla. Hullua. Vielä hullumpaa on kuitenkin nähdä joulukuusi ja joulukoristeita Pacific Fairissä. Sitä paitsi joulua on turha juhlia joulukuussa. Kristus synty oikeesti maaliskuussa. But anyway joulu on kohta täällä ja minä siellä.
  Kaks koetta on jo tullu tehtyä. Maantieto meni varmaan aika hyvin, mutta biologiasta en menis takuuseen. Kyllä ne nyt molemmat läpi meni. Ensimmäinen semesteri on siis jo melkein ohi. Eilen kävin illalla lenkillä. En ollu ees älynny että oli täys kuu. Aika outoo. Mä yleensä aina tiedän jos täyskuu on lähellä. Aikamoisen hopeisen sillan se merelle teki. Tai se oli enemmänkin kultanen. Tuli siinä vähän yli tunti käveltyä reippaasti. Oon ruennu huomaamaan sen, että nyt kuuntelen ihan mieluusti suomalaista musiikkia. Aika outoo. Stella soi vähän väliä. Puhumattakaan Antista. Kauhee ikävä on myös kirjahyllyä kotona. Nyt tekis mieli lukee fantasiaa.
  Umalta on tullu kyllä enemmän kortteja kun laki sallii. Kaappi on ihan pullollaan possukortteja. Se kyllä aina piristää päivää kun huomaa, että on saanu muutakin postia kun pankilta jonkin kirjeen. Hauskaa. Tänään on 11.11.11. Hehee. Vaikka se teille näyttääkin 10.11 kun julkasen tän. Eihän siinä. Nyt tekee vähän mieli suklaa jätskiä, joten eikun pakastimelle. -->

Reef = Rainforest Under The Sea.

Sii silta tuntuu... no milta? No silta etta ilman omaa nettia elama on hankalaa. Pahoittelen jo etukateen aakkosten puuttumista. Joudun koulun koneella kirjottelemaan koska kotikonetta en uskalla kayttaa. Kaiken lisaks tahan aikaan on aivan sairaan hankala loytaa vapaa kone koululta vaikka taalla onkin suht monta learning centeria. Kauheen monesta suunnasta (kahelta henkilolta) on tullu jo huomautuksia et mun pitas kirjottaa enemman :D En ees tienny et niin moni ei lukiaksi ilmoittautunut ihminen lukee tata! Nyt itse asiaan.
   Kaikki kouluhommat on tehty. Enaa vaan kokeet jalella. Aika vapautunu fiilis :). Ei taa koulu oo ollu niin hankalaa kun kuvittelin. Hyvia numeroita tulee ilman etta ees ymmarran asioita. En osaa viela paattaa onko se hyva juttu vai ei. Koulu on silti kylla vieny suurimman osan mun ajasta.
  Muutama viikonloppu takaperin kuitenkin tuli lahdettya veneretkelle. CSA jarjesti retken jollekkin saarelle (Kanadalaiset on niin komeita). Lupauduin sinne menemaan Sirin ja Alex:in kanssa mutta molemmat peraanty viime hetkella. En sitten itestaan sinne halunnu lahtee joten lahetin viestin Tonylle ja kyselin et onko se menossa. Kaikki bussit ja vaihdot oli suunniteltu valmiiks, koska matka meilta satamaan kestaa noin 45 minuuttia. Tonylta tuli viesti sitten ihan viime tippaan et joo kylla ma oon menossa. Ma en ollu mitenkaan valmistautunu. Kauheeta kyytia nousin vaan sangysta ja pakkasin kamat kasaan ja lahdin pysakille. JES! Ma ehin viela siihen bussiin mihinka meinasin! Pysakille sitten kun paasin niin alysin etta passi jai kotiin ja koska tilaisuus oli k18 niin en voinu muuta kun juosta kotiin.
  Kun passi sitten oli kassiin tungettu ja takasin pain olin jo juoksemassa niin huomaan et meikan bussi ohittaa sen pysakin ja meika on viela vaaralla puolella tieta. Daam! Tsekkaan bussi aikataulu ja seuraavan pitas tulla 10 minuutin sisalla mutta se ei ees mee Pacific Fairin pysakille missa oli tarkotus vaihtaa toiseen bussiin. Paatin kuitenkin jaaha oottamaan sita bussia ja hypata ennen PF:aa pois. Kauheeta kyytia ravasin sitten vaihtopysakille huomatakseni vaan et meikan bussi just lahti pysakilta. Ei luoja. Seuraava tuli 15 minuutin sisalla. Talla menolla oon paikan paalla 11.25 kun vene lahtee 11.30.
  Sitten kun perille paasin ja Tonyn loysin niin huomasin et eihan ne oo viela ees paastany ihmisia veneeseen. Turhan takia juoksin ja hermoilin. Vene lahti sitten puol tuntia myohassa eli 12.00. Saarelle kun pastiin niin aurinko porotti ja lampo asteita oli varmaan 27. Siella tuli sitten lentopalloo pelattua ja hopoteltya ihmisten kanssa. Sitten se iski. Aivan sairaan iso ja tumma pilvimassa vyory meidan paalle. Sellasta tuulta en oo ikina suomessa kokenu! Sateen alkaminen sai vaan kaikki ihmiset villiintymaan viela enemman ja musiikki pauhas!
   Kylla siina jossain vaiheessa pien kylmyys iski, mutta miekkoset on aina avuliaita ja Andy lainas mulle pitkahihasta koska kiireessa olin omani unohtanu :). Jatkoillekkin tuli eksyttya Felixin luokse. Kunnon Pool partyt! Poreamme ja kaikki. Saunaankin tuli paastya vihdoin ja viimein. Hieman outoo kylla olla saunassa saksalaisten kanssa. Ihan hyvat loylyt siella sai. Kaiken kaikkiaan todella mahtava lauantai ja kymmenelta olin jo kotona!
  Nyt oiskin sitten minun vuoro pitaa pienet pirskeet. Toivotaan vaan etta ees muutama kaveri saapuu. Pitaahan sita vahan juhlistaa kun koulu alkaa olemaan ohi. Kohtahan mina jo rantaudunkin takasin Suomeen. Siita se vasta kauheet bileet syntyy! Mutta eikohan tassa oo jo tarpeeks kuulumisia kerrottu. Oikeestaan mitaan muuta ihmeellista ei talla hetkella oo tapahtunu. Paitsi kylla ma nyt jo tiedan et taa on mun paikka. Tosiaan.

Zooxanthellae.

Kyllä se aika taas rientää. Se on kolme kuukautta kohta ohi. Huhhuh. Kirjottaminenkin jäänyt hieman vähiin. Nyt on sitten jo springbreak menossa! WOOHOO! Viimeviikon loppuna käytiin Sirin kanssa Movie Worldissä. Siellä oli ihan hurjia vuoristoratoja! Melkein kaikki tuli testattua. Jonotusajat oli vaan aika pitkiä koska loma on meneillään. Sitten viime torstaina mentiin sirkukseen. Oli kyllä paras sirkus mitä ikinä oon käyny kattomassa. Vaikkei siellä ollukkaan eläimiä.
    Sirkuksen jälkeen piri kiirehtiä kotiin ja äkkiä laittautua iltaa varten. Mut ja siri oli kututtu tyttöjen cocktail bileisiin :D Oli kiva tavata uusia ihmisiä ja höpötellä joutavia. Se on kivaa vaihtelua kouluhommien ohelle. Kyllä sinne sitten loppu illasta tuli muutama poikakin. Varmaan tunti siinä höpöteltiin ennen ku kävi ilmi et yks niistä pojista on suomalainen. Espoosta kotosin ja opiskellu täällä jo kohta vuoden. Huhhuh mikä shokki! Täällä ei nimittäin suomalaisiin kauheen usein törmää.
    Perjantaina lähdin Johannan ja Johannan kavereiden kanssa ulkoilma elokuvaan. Ne näytti leijonakuninkaan. Millonkahan viimeks oon senkin leffan nähny!?!? Yks Johannan kavereista oli tehny aivan mahtavaa dippiä! Eipähän siinä. On sitä tullu hauskaa pidettyä lomalla. Se tarkottikin sitä että eilinen meni kokonaan koulujuttuja tehdessä. Samoin kuin tääkin päivä tulee menemään. Ja ei kun hommiin -->

Shallow seas.

Muuttopäivä käsillä. Tänään sitä vihdoin ja viimein päästään takas paratiisiin! Aaah biitsi elämää. Koulumatka on vähän pitempi mut pikkuvikoja. Enää 6 viikkoo jälellä opetusta joten ei paha. Kemian mid-semester exam meni hyvin. Yllättävän hyvin oikeestaan. Vieläkin on kauheesti kaikkee tekemistä koulun kanssa... Huaah. Kohta on viikon loma ja saan otettua (toivottavasti, jos en laiskistu) kaikki aineet kiinni! Sitä ennen on kuitenkin vielä mantsan mid-semester exam.
    Viime keskiviikkona kävin pienellä tutkimusretkellä Burleigh headsissä. Tai noh alotin kävelemisen jo Nobbysta. Kävelin siis ensimmäisen biitsin loppuun ja sitten kiipesin sellaselle kukkulalle. Sieltä oli aivan mahtavat näkymät merelle! Tulipa siinä sit samalla sellanen iso lisko nähtyä pusikossa. Meinasin mennä perään! Oliko yllätys? Jatkoin sitten sen kukkulan toiselle puolelle ja kävelin jonkun parin kilsan mittasen biitsin päästä päähän ja päädyin Burleigh headsiin. Sieltä sit löysin vielä sellasen reitin joka kulki niemekkeen ympäri. Se oli ihan kunnollinen lenkki. Niemen toiselta puolelta löyty sit sellanen pieni ranta jonne haluun uimaan! :D Siellä reitillä sitten näky muutama vähän isomman kokonen hämähäkki. YÄK!
   Vihdoinkin alkaa ilmat todella lämpenemään. Pystyy ihan sortseissa heilumaan. Nyt pitää vaan alkaa ottaa aurinkoo niin paljon kun kerkee! Sittempä sitä tullaankin kylmään suomeen hytisemään. En minä sinne kuitenkaan jää! Tää on meikän paikka. Eilen illalla kävin Sirin, Artun ja Perryn kanssa keilaamassa. Meikä oli melkein luonnon lahjakkuus! Hahahahaa. Oli kyllä hauskaa. Unohin ottaa passin mukaan joten sain sitten käteen rannekken jossa oli u18. Voi luoja. Ihanaa olla niin nuori! xD
    Tässä parasta aikaa viimenen sota menossa korealaisen kanssa. Meikä soittaa kauheen kovalla äänellä musaa ja se kattoo jotain ohjelmaa. Mä oon kyl voitolla! Vihdoin ja viimein. Äääh haluun jo Johannan luokse ja purkamaan matkalaukkua! On vähän tuo tavaramäärä kasvanu... Mutta eipähän siinä. Kaikki on hyvin täällä. Btw lisään nyt niitä kuvia sieltä seaworlistä ja vähän muualtakin. Laitoin niitä nuihin vanhoihin teksteihin... :D

Currents.

Meinaan joka kerta alottaa uuden tekstin sanomalla nooh. Eipä tässä. Pieniä ongelmia paratiisissa. Korealainen tosissaan koettelee mun hermoja. Ainakin välillä. Just kävi selville etten voi muuttaa tästä pois ennen kun joku ottaa mun paikan. Ei siis sinäänsä oo mitään vikaa tässä paikassa. Äänihaitta on ainut ongelma ja pieni kylmyys.
   Uman lähettämä muumipaketti tuli tänään perille :) Se piristi todella näin pitkän päivän jälkeen. Kulkuspussi on taas jo mussutettu! Huhhuh näitä tiistaipäiviä. Koulua on aamu kahdeksasta ilta kuuteen. Alkaa koulu vähän stressaamaan. Tuntuu siltä ettei muuta teekkään kun koulujuttuja. Kaks viikonloppua tullu omassa huoneessa opiskeltua. Empähän oo paljoo jälessä! Kemian raportti jää kyl aina viimetinkaan, mutta ei kuitenkaan ikinä oo myöhässä. Yrittäkääpä ite tehä kemiallisia yhtälöitä microsoft worksillä!
    Eipä siinä. Muuten ihan hyvin pyyhkii. Tiedossa pitennetty viikonloppu kun on joku Gold Coast Show juttu. Sopivasti osuu meikän synttäreille! Tuossa äsken ihan iski se että perhana meikällähän on kohta syndet! Jeij! :D Jos sitä osais vähän ulos lähtee. 

Perjantait koulussa <3

Kemian mid-semester examiin tenttaamassa...

Just A Fish.

Nyt on taas aikaa kulunu. Täällä tuo aika tuntuu kuluvan tosi nopeesti. Opiskeltavaa on paljon ja alan vähän jäämään jälkeen. Sempä takia vietinkin koko viikonlopun opiskellen. Sea World:ssä on tullu käytyä pikkasen useemmin kun laki sallii ja tänäänkin ois ollu suuntana. Sää vaan sattuu olemaan niin huono. Ainakin toistaseks.
   Viime viikonloppuna kävin Johannan kanssa Currumbin eläinpuistossa. Siellä oli viakka mitä elukoita. Pääsin syöttämään kenguruita! Ne on aika pelottavia otuksia loppujen lopuks, mutta ne näyttää vähän jäniksiltä. Koaloita siellä oli vaikka muille jakaa. Lutusia pieniä karvapalloja. Niitä oisin vaan halunnu halailla. Sit pääsin silittelemään opossumia! Kaiketi sitä tuli myös yks tasmaanian tuholainen nähtyä. Sitten siellä oli myös dingoja ja erilaisia papukaijoja ja muita lintuja. Kierreltiin siellä Johannan kanssa joku 6 tuntia varmaankiin. Oli kyllä oikein mukavaa.
   Ei tässä muuten ole kauheesti mitään tullu tehtyä. Koulu vie suurimman osan ajasta, mutta senhän takia minä tänne itteni raahasinkiin. Kohta vois rueta kyllä töitä ehtimään. Töiden saaminen on täällä kuulema hankalaa. Toivotaan että mulla on onni mukana ja töitä tulis helposti...

Sea Urchin.

Kyllä sitä aikaa löytyy aina kirjottamiselle sillon ku ois aikaa opiskella. Muuten ei tule ollenkaan kirjotettua. Eipä siinä. Pitäähän minun pitää teidätkin ajan tasalla. Nyt alkaa tuntumaan et kaikki tärkeimmät asiat on hoidettu. Pankkitili hakittu ja niin edespäin.
  Toissa sunnuntaina kävin Sea World:ssä. Siellä meikä kyllä viihtyy. Päädyin sinne yksin vaikka ensin piti mennä kavereiden kanssa. Ehkä parempi näin. Sain ihan rauhassa tarkastaa koko paikan. Tuli kierreltyä 6 tuntia siellä itekseen. Ekan kerran kun näin delffiinin tulevan pintaan yhessä monista altaista en meinannu uskoo sitä todeks. Se näytti ihan sellaselta mekaaniselta koneelta. Mitenkä oikeesti tuollasia olentoja on olemassa. Kirjaimellisesti harkitsin et pitäskö hypätä aidan yli ja mennä uimaan! Sain kuitenkin estettyä itseni. Se ois kyllä ollu niin mahtavaa! Siellä oli myös yhdessä altaista isoja haita. Ei luoja. Aivan siis unbelievable tunne. En tiiä ees kauanko seisoin kahtelemassa niitä lasin läpi. Sinnekkin ois tehny mieli mennä uimaan! :D Ahh ja ne rauskut! Niitä sai ihan koskee. Aika ihanan tuntusia. sain koskee myös merimakkaraa ja meritähtee. Vaikee kuvitella että nekin on eläviä olentoja. Se meritähti oli kyllä aika huvittava ku se hitaasti lyllerti eteenpäin. Sain taas pientä innostusta opintoihin kun näin kaiken sen ihmeellisyyden!
   Koko viime viikko meni sairaan nopeesti. Uskomatonta. Meikä on ollu täällä jo yli kuukauden! Viime viikolla oli ekat laboratorio tunnit. Mahtavaa vihdoinkin päästä ite tekemään kaikkee niin bilsassa, kemiassa kuin maantiedossakin. Viikonloppukin tuli ja meni. Artun synttäreitä tuli vähän juhlittua ja voi luoja tuon naapuri korealaisen kanssa. Huaah. Meitsi haluis nukkua kerrankin vähän pidempään ni eikös herran kello ala soimaan aivan sairaan kovaa kaheksalta. Sitten se soikin 10 minuutin välein vähintään kaks tuntia. Ei siinä auttanu muuta kun herätä. Olo alkaa olee vähän väsyny. Nyt pitää vaan vähän rauhottua ja keskittyä kouluun. Niin joo varmaan... Yöt on alkanu lämpiämään. En enää tartte hupparia ja villasukkia. Eihän siinä. Elämä hymyilee meikälle. Suorastaan naureskelee... Mutta nyt takasin kouluun -->

Jellyfish.

Kohta on taas yks viikko menny. Wohoo! Eka kouluviikko ohi! Nice. Ei se oo niin hankalaa kun kuvittelin. Joudun kyllä keskittymään luennoitsijan puheeseen kaks kertaa kovemmin kuin ennen, mutta ei mulla oo ku neljä kurssia joten ei paha. Pelkäsin eka ihan  kauheesti kemiaa, mutta siinä käydäänkin ihan samoja asioita kun me käytiin lukiossa. Orgaanista kemiaa etc. Statistiikan kurssi onkin sit ihan toinen juttu. Huhhuh, mutta kyllä sekin loppujenlopuks hoituu. Niinkuin muutkin kurssit. Oikeestaan ihanaa olla taas opiskelemassa. Tuntuu että elämässä on jonkin sortin rytmi.
  Täällä on kaikki niin uutta ja jännää. Lenkkipolulla juostessa näkee papukaijoja ja biitsillä kävellessä voi kerätä oikeita simpukoita. Ahh tätä elämää. Joskus kun kävelen tuolla ihmispaljoudessa niin tuntuu, että tulee tuttuja kasvoja vastaan. Kerran tuntu ihan et Pietiläisen Antti ois juossu vastaan. Sitä vähän hätkähtää tuollasissa tilanteissa.
  Tiistai iltana tulikin sitten käytyä Johannan ja Philin luona syömässä. Phil oli tehny sellasta tosi hyvää keittoo ja lammashampurilaisia. NAM! En kyllä oo syöny täällä vielä niin hyvin kun sinä päivänä. Ens tiistaina onkin sitten Philin läksiäiset. Siellä ois luvassa karaokee, mutta minähän en laula! :D Perjantaina kävin kavereitten kanssa tsekkaamassa back to school partyt Uni bar:issa. Aika moiset kekkerit. Ei kyllä samanlaisia ollu Rautalammin lukiossa!
  Viikonlopun olen nyt viettänyt Mermaid Beachillä. Vähän rantaloman tuntua. Tänään kävelin biitsiä pitkin Surferssiin Artun ja Per:in luokse syömään. Arttu teki lasagnea. Oli hyvää! Sieltä suunnistettiin sitten takasin biitsille. Kaks suomalaista ja kaks norjalaista muodostaa kyllä aikamoisen tiimin! Huomenna suunnitelmissa oli Sea World. Taitaakin olla niin, että eksyn sinne itsestään. Noh saanpahan mennä oman mieleni mukaan! Huomisesta tulee mahtava! Pääsen näkemään haita ja delffiinejä ja pingviinejä! Aijaijai. En malta oottaa!

Aquarium.

Vähän meinaa tää kirjottaminen jäädä! :D Mutta nyt olen taas linjoilla. Ollu tää elämä yhtä menemistä ja tulemista. Pidän siitä! Koko viimeviikko tuntu menevän workshopeissa ja kouluun tutustumisessa. eipähän siinä olen jo aika hyvä tuolla kampuksella kulkemaan. Iisi juttu. Kyllä tuo koulu kuitenkin tosi iso on. Tänään just ekan luennolla tuli huomattua et kurssilla on varmaan enemmän väkee ku Rautalammin lukiossa. Yks plussa on se et varmaan noin puolet kaikista on miekkosia! Taas sai lisää jännittää kun oli eka virallinen koulupäivä. HUI! Tunnit on vaan aika tyhmästi. Tänäänkin oli aamulla vaan yks tunti ja iltapäivällä sitten neljän aikaan seuraavat. Ainakin tulee herättyä ajoissa ja kerkee päivän aikaan hoitamaan asioita. Tunnin jälkeen kävinkin sitten jo ensimmäiseen tehtävään muutaman kirjan. Ihanaa kun saa päättä oman aiheen. Meikä valitsi sitten koralliriutat. Oliko ihme? Kävin myös ostamassa yhen kirjan. Voi luoja nuita hintoja! Eipä se kirja kuitenkaan ihan mikään pieni ole.
   Torstaina tuli eksyttyä vähän bileisiin. Menin Tonyn ja Paulin kanssa university villageen. Siellä oli kyllä ihan kunnon billet! Varmaan ihan hyvä etten menny sinne asumaan. Aika karun näköset tilat. Muutama uus kaveri sieltä tuli kuitenkin haalittua. Villagesta sitten vielä eksyttiin Parkwood Tavern baariin. Aika hieno mesta. Yhtä asiaa en vaan ymmärtäny. Siellä oli ulkona jonkin sortin lämmittimet. Ne vaan hohkas kuumaa ilmaa ja piti terassinkin lämpimänä vaikka sinne ois halunnu mennä viilentymään!
   Perjantaina menin sit koulun jälkeen Surferssiin. Kävin syömässä Artun ja Sirin kanssa mäkkärissä. Sen jälkeen Artun kanssa suunnistettiin Q1:seen. Q1 on Australian korkein asuinrakennus. Hiiiishillä hurahettii kerrokseen 77. Aivan mahtava näköala! Ei luoja. Sen jälkeen käytiin viel hiimailemassa biitsillä. Hauskaa oli.
Lauantaina tulikin sitten käytyä tsekkailemassa mahdolliset lenkkeilypaikat. Lähistöltä löytyikin mukava pieni metsäpolku. Ei se pitkä oo,  mutta kylläs se aina tiellä lenkkeilyn voittaa. Tästä voiskin kohta käydä vähän lenkkeilemässä. Alkaa maha kasvamaan tällä menolla! Ciao. Ensi kertaan.

Surfers Paradise & Q1

Kaikki kuvat © Arttu Elomaa 2011

Seashells.

Nyt on tullu jo yli viikko täällä hiimailtua. Aika mahtava paikka pakko sanoo. Perjantaina osallistuin siihen I Connect tapahtumaan. Se oli semmonen kansainvälisten opiskelijoiden tutustumis päivä. Aivan mahtava tapahtuma. Ensin olin vähän hukassa ja englanti ruosteista mut kyllä se siitä sitten! Löysin sieltä monta uutta tuttavuutta ja muutaman suomalaisenkin. Tapasin myös sen saksalaisen ja hei meitsi muistaa sen nimenkii! Se oli Benny. Joo niin se tais olla :D  Kaikkien niitten speed dating:ien ja visailujen jälkeen sinne tuli sellanen karvanen mies. Se toi mukanaan kaiken sortin matelijoita. Eka se esitteli sammakkoo ja sit muutaman liskon. Sitten sillä oli mukana myös sellanen lutunen kilpikonna! Kahesta viimesestä laatikosta se kaivo vielä krokotiilin poikasen ja ison käärmeen! Tulipa siinä sitten samalla saatua kutsu tupareihin.
   Ne oli Jennin ja Artun tuparit. Molemmat suomalaisia, mutta kyllä sinne sitten ilmesty uudet norjalaiset ystäväni Siri ja Per ja sitten irlantilainen Emma sekä muutama saksalainen. Ainiin ja Antti! Kaikki oikein mukavia. Loppu illasta sitten suunnistettiin Gold Coastin yöhön. Vihdoin ja viimein pääsin ulos illalla!!! Mentiin Beer Gardeniin. Mukava paikka, mutta breezerit oli kalliita. :/ Kaiken kaikkiaan mahtava ilta! Kaikkia yksityiskohtia ei passaa paljastaa.
   Sunnuntaina olikin sitten vuorossa Harry Potter ja kuoleman varjelukset osa 2. Meitsi oli varmaan pienin meidän jengistä ja mulla oli suurin popcorni astia ja juoma! :D Aivan mahtava leffa! Huhhuh. Sen jälkeen oli vähän outo olo. Enää ei tuu uutta Potteria. Noh kun sitten kotiin pääsin menin koneelle ja huomasin sähköpostissa viestin. Joo hei et sä nyt saakkaan sitä huonetta minkä halusit kun se meni jo toiselle. Et ollut tarpeeksi kiinnostunut. IIK APUA! VOI LUOJA! Kauhee paniikki iski. Osasin kuitenkin toimia ilmeisesti aika hyvin ja löysin netistä muutaman huoneen mitä halusin mennä katsomaan paikan päälle.
  Maanantai aamuna paniikki oli edelleen päällä ja koko päivä oli täynnä ohjelmaa. Aamulla oli school of environment-orientaatio tapahtuma. Ei meitä osallistujia ollu ku joku 27. Puolet oli ilmeisesti jättäny tulematta tai jotain. Tuli taas tutustuttua uusiin ihmisiin. Ajaijai miten komee Aussi miekkonen oli sielläkin! Seuraavaks olikin sitten tunti aikaa soitella ihmisille ja kysyä voisko vapaita huoneita tulla kahtomaan. Sain kaks sovittua heti tälle päivälle. Ensimmäinen oli aivan surkee ja sairas! Hyi! Heti pihasta huomasin et joo tähän en tule vaikka ois kuinka halpa. Toinen paikka olikin sitten täysin eri maata. Aivan ihana huone ja vielä oma suihku ja vessa! Hintakaan ei ole paha. Sen mä nyt sit otan. Huomenna pitää heti aamusta mennä maksamaan se niin saan sen varmasti! Jeij! vihdoinkin oma huone jossa olenkin sitten pitemmän aikaa!

Elämä hymyilee mulle. Suorastaan naureskelee...

Is It Too Deep?

Muutama vaapaapäivä tullu vietettyä. Eilen meinas olla tosi tylsää ku ei ollu koulua eikä mitään. Hengasin vaan asunnolla. Hain aamusella suklaata läheisestä kaupasta. Siellä oli tosi mukava mies vastassa. Ekan kerran kun Johannan kanssa siellä kävin se luuli et me oltiin siskoksia. :) Lähtiessä se vaan sano ettei passaa kaikkee suklaata syödä kerralla! Herttanen mies!
    Tänään oli sit taas vähän jännittävämpi päivä. Koulua ei ollu ku yks tunti mut menin ajoissa sinne ku halusin tutustua kirjastoon. Ei se kirjasto aivan massiivinen oo ja se näyttää tosi pieneltä kun katto on niin matalalla, mutta sieltä löytyy paljon kirjoja. Kiertelin siinä sitten aikani ja yritin löytää muutamaa koulukirjaa. Ihan tuloksetonta hakuammuntaa! Loppujenlopuks löysin paikan missä oli kemian kirjoja. Omaa kirjaani en silti löytänyt. Nooh jatkoin kierämistä ja älysin tietokoneita. Nopeestihan ne kirjat sitten löyty kun oikeet koodit olin niihin käyny ehtimässä nettisivuilta. Ne kirjat on aivan sairaan paksuja! Eihän nuita kukaan jaksa lukee! Mut pitää tietysti huomioida että ne on mulla koko ekan lukukauden. Kävin sit koululla olevassa kirjakaupassa kahtomassa hintoja. VOI LUOJA! o.O Yli satasen kipale ja kolme pitäs hankkia... Elämä kallis Dna halpa. Vai miten se meni.
    Luento jolle menin oli vaapaehtoinen.  Menin istumaan lähelle eturiviä koska luennon pitäjä pyysi kaikkia sinne. Istuin taas yksin. Niinku viimeks. Linjamatkalla olin jo miettiny et saankohan mä ollenkaan kavereita täältä vai en. Pieni epätoivo alko jo kalvamaan. Sitten mun viereen istahtaa ihan ilman varotusta miekkonen. Se vaan sanoo hei ja meitsi vastas sille. Pien hiljanen hetki ja sit alkaa kunnon keskustelut ja esittelyt ja kotimaat ja kaikki. En TAASKAAN muista sen tyypin nimee. Mulla on joku nimienmuistamisongelma. Onkohan siihen lääkettä? Noh se tyyppi on ainakin Saksasta, sen mä muistan ja se myös matkustaa yksin.
   Huomenna on kanssa koulua. Sellanen "I Connect" tapahtuma. Me nähdään siellä sen tyypin kanssa. Jeij meitsillä on uus tuttavuus! Toivottavasti näkisin myös niitä Ranskalaisia. Siellä tapahtumassa on kaiketi mahollisuus ottaa kuva jonkun käärmeen kanssa tai jotain. Interesting. Kyl mä vielä pääsen tähän elämään käsiks täällä. Jep jep. Pitää vaan antaa vähän aikaa ja olla kärsivällinen.
  On se niin outoo tuon kameran välityksellä kavereita kahtoo. Eilen höpöttelin Oonan Riinan ja Emmin kanssa. Ne oli just heränny ja minä olin jo valmistautumassa nukkumaan. Välillä se vaan iskee tuo maailman outous. Monessakin kohassa. Yli kolmen vuoden ajan mä tänne halusin ja nyt mä oon täällä. Tämänpäivänen luoennoitsija sano jotenkin hyvin meille ulkomailta tuleville opiskelijoille. En muista tasan tarkaan mitä, mutta se mitä se sano sai mut taas uskomaan siihen et oon tullu oikeeseen paikkaan ja että tää tosiaan on se mitä mä haluan mun elämältä. Meribiologia. Sukeltaminen. Tutkiminen. Tuntematon. Joillekkin unelman perässä meneminen tarkottaa vaan hyppäämistä tuntemattomaan. Onneks minulta löyty se rohkeus lähtee. Mitähän seikkailuja huominen tuo tullessaan? Tänä iltana taidan kuitenkin kahtoo yhen jakson muumeja... tai kaks... Koskaan ei ihminen ole liian vanha katsomaan muumeja... Se vois olla vaikka mun motto...

It's Never Too Deep For Me.

High Tide, Low Tide.

Aamulla herätessä varpaita palelti. Villasukat oli jo jalassa joten asialle ei ollu paljoo tehtävissä. Ihan outoo että jossain Ausseissa joutuu villasukkia käyttämään! Päivää kohden lämpötila kuitenkin nous ja kotimatkalla Pacific fair:ista oli jo ihan kuuma. Eihän siinä sitten. Ruokaa laittelin päivällä. Tein jotain ihmeen pinaatilla täytettyjä makaroonijuttuja. Oli aika hyvää. Kastikkeen kanssa ois kyllä ollu parempaa.
  Välillä tuntuu, että täällä tehdään kaikki väärinpäin. Autot menee eripuolilla tietä. Valot syttyy kun katkasiaa kääntää väärään suuntaan. Alkukantaset suihkuhanat kääntyy väärään suuntaan. Etc. Nooh se tuo vaan lisää jännitystä elämään. Yrittää nyt laittaa kuumaa vettä vähän pienemmälleen niin laittaakin suuremmalleen. Lähtee valosesta huoneesta ja luulee sammuttaneensa valot niin oikeesti sytyttää ne. Huhhuh. Ehkä maapallon toisellapuolella oikeesti ollaankin pää alaspäin ja kaikki väärinpäin?!
   Ahh biitsi. Täällä ei oo kyl mitään parempaa ku biitsi. Allot on aivan käsittämättömän suuria. Sitä voi nostaa lahkeensa kuinka korkeelle tahansa, mutta aina ne kastuu. Allot vaan aina osaa yllättää. Tästä asunnolta biitsille on vaan noin 100 metriä ja kun suoraan menee niin tulee lifeguard kopin nro 26 kohdalle. En tiiä miks, mutta aina mä lähen kävelemään vasemmalle. Voisin tehä joskus poikkeuksen. Koppien välimatka saattaa näyttää lyhyeltä, mut se on kyllä aika pitkä. Tänään meni kävellessä 1 tunti ja vartti yhteen suuntaan ja pääsin kopin nro 34 kohdalle. Kyseinen koppi on ihan lähellä Q1:stä, Australian korkeinta rakennusta (323 metriä).
  Takasin tullessa tuli sitten koettua nousuvesi. Perhana kun ei meinannu hiekalla pystyä kävelemään ku aalto aina pyyhkäs jalkojen yli. Mennessä rannan leveys oli ainakin noin 10 metriä tullessa enää jotain 2 (huomioikaa etten oo hyvä metrien kanssa) :D. Täällä myös ilta tulee paljon nopeemmin kun Suomessa. Aurinko oli kokonaan piilossa ja kuu paisto kun käännyin takasin. Kohta on täyskuu. Lieneeköhän 15. päivä. Tähtitaivas on täällä niin kumman näkönen. Ei näy otavaa eikä muita tuttuja kuvioita. Se on vaan hyvä. Senhän takia tänne tulinkin. Etsimään jotain uutta ja jännää. Ei enää huvittanu katella samoja kuvioita joka ilta! Uuttahan täällä on ollutkin kaikki. Paitsi että aamumehun saa juoda muumimukista <3
  Huomenna on vielä vapaapäivä. Vois mennä kokeilemaan aaltoja ekaa kertaa. Kuvia saatte sitten vähän myöhemmin. Johto taisi nimittäin jäädä kotiin :)

Pacific Fair vasemmalla. Kanaaleissa ei muuten saa uida... Niissä on kuulemma härkähaita...

 Pacific Fair:in sisällä pieni allas jossa oli ainakin kolme tollasta isoo palloo. Pikkulapset sai mennä niitten sisälle ja sit vaan heilua vedenpäällä. Mäkin haluun!!!

The Rip.

"On vaan helpointa mennä sen mukana jos on heikko uimari!" Niin se komee rantavahti meitä uusia kansainvälisiä opiskelijoita opasti ensimmäisenä päivänä.

Aamulla olin ihan paniikissa. Iik eka koulupäivä! Mä oon aina ollu vähän jännittynyt ekana koulupäivänä. Rautalammilla koettu jännitys oli kuitenkin pientä verrattuna tähän. Nooh ensimmäiset ongelmat ilmeni jo bussissa. Luulin et kuski oli mukava ja päästi mut ilmasiks ku oli eka päivä orientaatioviikolla. No ei! Meitsillä oli vaan liian suuri seteli ettei se pysty rikkomaan sitä! Oikeesti miks busseissa ei oo jo aamulla vaihtorahaa! Tää on ihan hullua.
   Koululle päästyä sitten kulin kartta käessä ku mikäkin alottelija, mutta sehän mä oonkin. Harhailin siellä sun täällä kunnes vihdoin ja viimein löysin G33 rakennuksen, Student centterin. Nooh suoraan tiskille vaan. Ensimmäisenä kävikin ilmi et mun ois pitäny saaha koululta sähköposti missä ois ollu mun tunnukset nettiin. No tunnukset kun sain ni ryntäsin sit heti pyytämään apua et hei miten mä näille kursseille oikein ilmottaudun! Apuun tuli sitten joku just opintoja lopettava opiskelija (siellä sellasia punapaitasia auttajia oli joka puolella). Valitettavasti tyypin nimeä en muista, mutta kotosin se oli jostain irakista tai saudi-arabiasta. Oon huomannu et mun muisti ei oikein meinaa toimia nimien kohdalla. Kursseille ilmottautuminen jäikin sitten kesken kun piti kiiruhtaa ekalle sessionille.
  Alkuhöpötykset siellä tuli niinkun aina kaikissa kouluissa ja sitten tuli tutustumisleikki. Hymm... Oottakaas kun muistelen... Esittäydyin yhelle norjalaiselle pojalle ja sitten yhelle korealaiselle tytölle sitten vielä kahelle ranskalaiselle (oikein mukavia tyyppejä). Nimiä en taaskaan muista paitsi että se toinen ranskalainen tais olla Flora. Meitä uusia ulkomaalaisia opiskelijoita oli kuulema 600.
  Kävi siellä sitten poliisi ja palokuntakin jotain höpöttämässä. Palokunnan mukana oli joku aika komee miekkonen :D Viimesenä oli sitten hengenpelastaja höpöttämässä. Se laitto kiertämään kolme purkkia. Yhessä oli kuutiomeduusa (aika pieni) toisen purkin sisällön nimeä en muista ja kolmannessa oli irukandji meduusa. Se on kaikista vaarallisin meduusa Australiassa. Se oli tooooosi pieni, mutta suurempi kuin kuvittelin. Taas tuli sellanen fiilis et joo kyl mä oikealle alalle lähdin!
  Kun se ohjelma sitten loppu kiirehdin takasin G33:seen ja jätin ilmasen BBQ:n välistä vaikka nälkä kurni! Kaikki on nyt suunnilleen kunnossa kurssien kanssa, mutta yhessä kohtaa menee tunnit päällekkäin. Se hoituu kuitenkin ajallaan. Nyt vaan kirjoja hankkimaan. Loppupäivä menikin sitten yhessä sessionissa ja student ID kortin hankkimisessa. Kaikki alkaa olemaan kunnossa kuhan se vakituinen asuinpaikka nyt vaan vapautuis. Kun sitten vihdoin ja viimein pääsin takas asunnolle olin ihan poikki ja olen edelleen. Huomenna on onneks vapaa päivä! Kuvia latailen sitten kun jaksan ja kerkeän!


Life is all about making dreams come true.

G'day Mate!

Jep. Täällä sitä ollaan. Toisella puolella maapalloo. En mä sitä oikein vieläkään ymmärrä. Eihän tuo matka ihan ongelmitta sujunut mutta loppujen lopuks perille pääsin aivan ehjänä ja kaikkien kimpsujen ja kampsujen kanssa. Eniten häslinkiä oli Helsingin päässä lentokentällä jossa jouduin jo yhdestä kenkäparista luopumaan samoin kuin räpylöistä :’( Muuten matka meni aivan hyvin ja 12 tunnin lento meni oikein mukavasti oman pienen telkkariruudun kanssa. Tuli kaks leffaa katottua Sucker Punch ja Red Riding Hood (again). On outoo huomata mitenkä matkustaessa maistuu melkein kaikki ruoka, mutta määränpäässä vain se mihin on tottunut. Pakko myöntää että lentokoneessa yksin istuessa monesti tuli mieleen et “mitä helvettiä mä oon oikein menny tekemään!”. Sen koomin tuo ajatus ei ole tullut mieleen kuin muutaman kerra.
     Ausseissa sitten tullissa tuli taas pieniä sydämen pysähdyksiä kun huumekoira pysähty meitsin laukulle (Tais löytää vaan jotain keksin murusia… Ei ois ihme). Lentokentällä olikin sitten vastassa oikein mukava vanhemman puoleinen mies, Agnus tai George tai jotain. Se sitten heitti mut määränpäähän 10 Montana Road, Mermaid Beach:iin. Mun ois pitäny oma 30 kilonen matkalaukku raahata kakkos kerrokseen mut naapurista löyty seuraava mukava vanhahko mies joka tarjoutu kantamaan sen. Ovea tulikin sitten avaamaan Philip.  Phil opasti mulle kaiken mahollisen ja elämä pääs hyvin käyntiin. Seuraava ongelma olikin sitten yhteys Suomeen. Puhelin ei toiminu Suomesta eteenpäin ja nettiyhteyttä en saanu täällä muodostettua. Nyt kaikki on kuitenkin kondiksessa.
Griffith:issäkin tuli käytyä. Se se vasta sekalainen paikka on! Huhhuh. Yliopistoelämää. Huaah. Nooh uskon että sekin alkaa sujumaan muutaman viikon jälkeen. Muutamaan otteeseen on tullu myös käytyä Gold Coastin yhdessä suurimmista ostoskeskuksista Pacific Fairissa. Aijaijai niitä kenkäputiikkeja ja vaateliikkeitä! Bussilla kulkeminenkin luonnistuu jo pääpysäkeille aivan loistavasti.
      Tänään sitten olin aamulla Johannan ja Philipin kanssa valaita kyttäilemässä. Matkalla merelle näin jo suuren kilpikonnan ja pelikaaneja. Kahta valasta sitten seurattiin joku muutama tunti. Ne oli nuoria ryhävalaita. Kaks kertaa toinen niistä hyppäs ilmaan. Ekalla kerralla vain puoliks. Se oli aivan upea näky! Toisella kerralla en nähny muuta kun loppuloiskauksen. :/ Mutta oli kokemisen arvoinen keikka. Phil selitti sitten takasintulomatkalla mulle jotain sen tutkimuksesta täällä. Phil tutkii jotain ravinteiden kulkua kanaaleista merelle tai jotain. Sieltä sitten kiiruhdin katsomaan yhtä huonetta 14 Cook Close:ssa. Se on sellanen iso talo joka on opiskelijoille vuokrattavana. Siinä on 6 makuuhuonetta ja iso keittiö- , olohuone- ja pyykinpesutilat. Pihalla oli myös uima-allas. Kyseinen talo on lähellä yliopistoa joka on plussa minun kohdallani. Nyt oon jo täyttäny sopmuksen puoliks. Ainut huono puoli on vaan se että huone vapautuu vasta 22.7. Siihen asti asumistilanne on sitten hieman auki, mutta kyllä kaikki järjestyy.
Eräs viisas ihminen sano kerran mulle, että We Are Made To Survive! Kyseinen lause on täyttä totta. Uskokaa tai älkää.

Ryhävalaita kyttäilemässä!

Gold Coast <3

The beach

Singaporen lentokentällä oli vähän tylsää...